
| isä: Nestori Miikkulainen (VVJ II, rautias, 152cm) |
ii. Pappilan Apupoika |
| ie. Miisa | |
| emä: Tiiti (VVJ II, KRJ IV, tummanrautias, 150cm) |
ei. Voitto-Ilmari |
| ee.Tiltu |
Rikusta kaavailin pitkään jalostusoria talliin - ori oli hyvätapainen, raamikas ja liikkeetkin olivat kohdallaan. Kaikki ainekset hyväksi jalostusoriksi siis. Toisin kuitenkin kävi. Rikussa ei ollut mitään varsinaista vikaa, mutta sen veljet kiilasivat ohi ja järkevintä oli tehdä päätös siitä, että kolmea oria samasta tammasta ei ollut kannattavaa pitää tallissa. Niinpä vaihtoehtoina oli joko Rikun ruunaus tai myynti ja kun en hennonut oria markkinoille laittaa niin.. Itsekäs päätös ehkä ruunata näinkin hieno hevonen, mutta löytyyhän tallista vielä nuo kaksi muuta enemmän ja vähemmän samat geenit omaavaa jalostuskykyistä tapausta. Lisäksi Riku on todella mahtava käyttöhevonen, sillä on todella hieno luonne ja muutenkin kaikki ominaisuudet melkeinpä mihin lajiin tahansa.
Hoitaessa:
Riku on hyvinkin leppoisa hoidettava. Oikeastaan ainut haittapuoli sen kanssa työskentelyssä on, että välillä ruunaa saa pyydystää talkoovoimin tarhasta. Varsinkin kesäisin, isolla laitumella oleskellessa ruunaa ei välillä huvittaisi oikein lähteä töihin tai edes sisälle yöksi. Kyllähän tuo herra on aina kiinni saatu, mutta välillä on mennyt pitkällekin toista tuntia. Mikäli kauraämpäri tai näkkileivän katkominen Rikun kuuloetäisyydellä ei tuota toivottua tulosta, apulankojen virittely ja hevosen ahdistaminen pieneen nurkkaan yleensä ratkaisevat karkuleikit. Hevosen pyydystämisen jälkeen ongelmia ei enää ilmene ja varsinkin talvisin hevosten olleissa tarhoissa Rikukin on yleensä lähdössä sisälle ihan mielellään.
Esimerkiksi harjatessa ei siis ole mitään ongelmia, Riku seisoo kiltisti paikoillaan ja kaviotkin nousee lähes itsestään. Satulan laittoa ruuna saattaa hieman jännittää, joka johtuu aikaisemman satulan kanssa olleista ongelmista. Sovitimme Rikulle useita eri rungollisia satuloita, joista mikään ei oikein tuntunut sopivalta. Vaikka satula näennäisesti istuikin hyvin, niin silti se aiheutti Rikulle selkäkipuja, joita jouduttiin hoitamaan hierojan johdolla. Kyse ei siis ollut vain yhdestä satulasta ja useita eri malleja sovitettuamme päädyimme hankkimaan Rikulle rungottoman satulan, joka sopiikin herran selälle todella hyvin. Nykyään ongelmia ei siis ole, mutta aikaisempien kokemusten takia Riku saattaa vielä vähän jännittyä. Suitsimisessa ei pitäisi olla mitään ongelmia, tosin joskus satunnaisesti ruuna saattaa vähän testata hoitajaansa ja nostaa päätään ylöspäin.
Ratsastettaessa:
Rakuunan kanssa on selkäongelmien takia edetty varsin hitaasti ratsukoulutuksessa, mutta kyllä siitä alkaa jo ihan kohtuullinen koulunvääntäjä muodostua. Liikettähän ruunalta löytyy varmasti aina avoimia helppo A luokkia myöten, joten se ei sinänsä ole ongelma. Varmasti Rikun kanssa käymme joissain koulukilpailuissa vähän näyttäytymässä tulevaisuudessa, mutta pääasialliset tavoitteet ovat valjakkoajossa ja kotona työn teossa. Riku on nimittäin erittäin luotettava maastoratsu ja se viihdyttääkin tallilla vierailijoita mielellään pienillä metsäteillä. Tosin isotkaan tiet autoineen eivät ole Rikun kanssa mikään ongelma, välillä tuntuu että ratsastaja jännittää enemmän rekkojen ohi menoa kuin hevonen, pilotti kun on melkein tottunut siihen, että ratsu sinkoaa vähintään lähimmän ojan pohjalle jokaisesta polkupyörää isommasta pyörällisestä laitteesta.
Rikulle on ratsun hommissa kuitenkin hyvin tärkeää, että se saa riittävästi vaihtelua. Pelkässä kouluväännössä ruuna kyllästyy hyvin helposti. Oikeastaan kouluratsastuksen pääasiallinen treenaaminen rajoittuu yhteen, tai maksimissaan kahteen kertaan viikossa. Loppupäivien liikunnan ruuna saa joko maastossa kärrien tai ratsastajan kanssa tai vaihtoehtoisesti kentällä esteiden ja puomien seurassa. Oikeastaan Rikusta voisi olla myös kenttäratsuksi, joten ehkä käymme jonkun tutustumisluokan katsastamassa jossain vaiheessa..
Ajaessa:
Riku on osoittanut hienoja valjakkohevosen kykyjä jo nuorella iällä. Varsin pian kärrien perään laittamisen jälkeen oli Rikun kanssa mielekästä aloittaa helppojen tarkkuustehtävien harjoittelu, sillä pienten tehtävien avulla Riku saatiin kiinnostumaan hommasta vähän enemmän. Valjakkohevosta Rikusta ei ollut varsinaisesti tarkoitus tehdä, vaikka sillä hienot valjakkohevosen geenit onkin, mutta minkäs teet kun herra näyttää tykkäävän.. Jonkin aikaa Rikun kanssa yksinään harjoiteltuani ajattelin kokeilla huvikseni miten Riku toimisi parivaljakossa kaverinsa Ryökäleen kanssa ja pienten alkukommellusten jälkeen yhteistyö on toiminut todella hyvin. Eiköhän meistä kuulla vielä valjakonkin saralla. Ja itseasiassa Rakuuna on yllättänyt taustajoukkonsa myös pinkomalla välillä kärrilenkeillä sellaista kyytiä, että ehkä jonain kesänä pitäisi käydä naapurin ukoilla pölyä nielettämässä koelähdössä ;) Rakuuna on siis todellinen monitoimihevonen, joka käy lähes lajiin kuin lajiin!
Muiden hevosten kanssa:
Riku on siinä mielessä oikea unelmahevonen, että sen voi tarhata lähes kenen kanssa tahansa. Ruuna tuntuu olevan aika neutraali muiden hevosten kanssa, eli se ei ole pomottajatyyppiä mutta toisaalta Riku ei suostu täysin muiden pompotettavaksikaan. Yleensä Riku tosin tarhataan tallin toisen ruunan Ryövääjäpojan kanssa. Ruunakaksikko onkin todella hyvää pataa keskenään ja niiden kanssa harjoitellaan myös parivaljakkoa, jossa pojat toimivat todella hyvin.